Operaatio Valkoinen Mittelspitz on saatu päätökseen ja tuosta kellertävän kuraisesta karvapallerosta on taas kuoriutunut edustava näyttelykoira! :) On siinä hommaa tuommoisen turkin pesussa, se täytyy sanoa! Ja varsinkin sen kuivaamisessa! Kyllä siinä pari tuntia ja valtava kasa kylpypyyhkeitä kuluu... :D Aina pestyäni Ronjan jaksan ihmetellä kuinka valkoinen se oikeasti onkaan, se sotkeentuu tosi nopeasti pesun jälkeen. Nyt sillä onkin kielto mennä tarhaan ulkoilemaan ennen näyttelyitä, en rupea sitä uudelleen pesemään...
Mutta näin se siis sujuu:
Homma alkaa tietysti turkin kastelusta ja huuhtomisesta, mikä ei muuten ole mikään pikkujuttu sekään, turkki ei nimittäin millään tahdo kastua pohjia myöden. Sen jälkeen tulee shampoopesu. Minä olen käyttänyt Ronjalla Bio-Groomin Super White coat brightener-shampoota, ja olen ollut siihen tyytyväinen. Se tuoksuu hyvältä ja on myös todella riittoisa, koska Ronja täyttää pian 2 vuotta ja se on pesty aika monia kertoja ja edelleen tuosta samasta pullosta riittää vielä varmaan muutamaan pesuun. Enkä todellakaan ole säästellyt sitä mitenkään! Pesen turkin yleensä kaksi kertaa, ensin kauttaaltaan ja sitten toisen kerran laitan sellaisiin paikkoihin vähäksi aikaa vaikuttamaan missä lika on pinttyneintä. Jalat, tassut, korvien ja etuosan alue yleensä.
Sitten on vuorossa huuhtominen. Korviin menee helposti vettä, mutta onneksi Ronja on aina pesulla paikallaan kun tatti eikä juuri liiku niin ne korvatkin on aika helppo huuhtoa ilman että sillä on korvat täynnä vettä. Aika surkean näköinenhän se on tuollainen isoturkkinen koira likomärkänä... :D Ei uskoisi että se on oikeasti noin pieni sen turkin alla!
Sitten pyyhe koiran ympärille ja hieman korvakarvojen siistintää...
...ja ylimääräiset tassuhaivenet, niitä ei tarvita...
Onneksi Ronja on tosi kiltti tyttö ja vaan katselee eikä ollenkaan laita vastaan näissä kaunistautumistoimenpiteissä. Ne onkin paras tehdä kun se on märkä, koska silloin ja vain silloin se on paikallaan kuin patsas...
Sitten alkaa se inhottava kuivausvaihe. Fööni. Siitä Ronja ei varsinaisesti kauheasti pidä, ja harva kai pitää, en taitaisi itsekään tykätä. Kuumahan siinä tulee. Nostan Ronjan kuitenkin tuollaiselle pöydälle föönauksen ajaksi ja ei se siitä edes yritä karkuun, vaikka mahdollisimman lähelle seinää yleensä yrittääkin painautua. Tuossa turkissa on kuitenkin aikamoinen föönaaminen ja tämä föönaus taitaakin olla koko hommassa se kaikista aikaavievin vaihe. Kun se turkin on kerran saanut kastumaan niin sehän ei sitten tahdo kuivua ei millään...
Tärkeä se on kuitenkin kuivaksi saada ettei sinne pohjavillaan jää muhimaan kosteutta joka ei sitten tekisi iholle kovin hyvää.
Ja tuollaiselta se sitten näyttää valmiina!
Nätti tyttö! :) Huomenna aamusta sitten pakkaudutaan autoon aikaisin aamulla suuntana Vaasan koiranäyttelyt. Tietysti toivotaan että tulokset ovat neidillä yhtä hienoja kuin ennenkin ja muutenkin mukava päivä. Jotenkin tuntuu että edellisistä näyttelyistä on kauhean pitkä aika, pitäisi useammin ilmoitella. Nyt en ilmoittanut kumpaakaan edes Tampereelle koska Iida on aikalailla karvaton (no ei nyt niiiin paha kuin Ronja syksyllä) ja Ronja esiintyy kehässä huomisen jälkeen näillä näkymin seuraavan kerran vasta kun se on täyttäny 2v, eli 10.6, jälkeen. Katsotaan sitten kesän työvuorojen yms mukaan että minne ollaan menossa ja koska Iidan turkki kasvaa takaisin... :D
Neidit ovat myös menossa ensi kuun alussa yhdessä silmä- ja polvitarkastuksiin Veterille, että saadaan nekin sitten hoidettua yhdellä kertaa. Iida saa samalla rokotuksen.
(Edessä Mustikka ja takana Tähkä.) Hilla ja Mustikka ovat alkaneet pikkuhiljaa ulkoilla, kun lumi alkaa olla suurimmaksi osaksi sulanut pois ja ilmatkin lämmenneet. Onpa jompikumpi tainnut olla jo yönkin ulkona. Siitä en kyllä erityisemmin pidä mutta ne eivät aina tahdo totella tuota sisääntulopyyntöä nuo kissat... :D
Tähkä ei ulkoile. Sitä ei ole leikattu eikä meillä ole toiveissa kissanpentuja joten Tähkä pysyy sisätiloissa. Sillä oli ensimmäinen juoksukin tuossa jokin aika sitten, mutta se meni ohi aika pienellä vinkumisella ja ulko-ovea vasten hyppimisellä. :D Pääsipä se kerran pihallekin livahtamaan mutta jähmettyi kyllä paikalleen metrin päässä ulko-ovesta! :D Kaipa maailma oli vielä hieman liian suuri sille sen omastakin mielestä. :D
(Tähkä ja Hilla) On kiva huomata että Hilla ja Mustikka ovat ottaneet Tähkän kaveriksi melkein yhtä hyvin kuin toisensakin, kun ensin pelkäsin että ne eivä huolisi sitä kaveriksi sen kummemmin ja mietin että olisiko sittenkin pitänyt pitää toinenkin kissanpentu siitä pentueesta mistä Tähkä oli että sillekin olisi ollut kaveri. Mutta Hilla ja Mustikka tykkäävät siitä eikä sitä ole jätetty yksin. :)
Huomenna siis KV Vaasa ja tuloksia ja kuvia sieltä sitten varmaan luvassa tännekin jossain vaiheessa. :) Tälle illalle on vielä jäljellä sen miettiminen mihin omistaja itse pukeutuu kehään menoa varten... ;D (Ei sekään muuten ihan parin minuutin homma!)
