Iida on aloittanut näyttelykoiraopintonsa viime viikon keskiviikkona. Tältä viikolta tunnit ikävä kyllä peruttiin, mutta 9 käyntikertaa on vielä jäljellä. Koulutus on tuossa ihan alle puolen kilsan päässä jäähallin pihassa, paikallisen koiraseuran järjestämä. En kuulu siihen seuraan mutta onneksi mukaan pääsivät muutkin kun jäsenet. Kiva vielä kun on noin lähelläkin.
Minä en ole Iidan kanssa juuri tottelevaisuusharjoituksia tehnyt, koska mieheni kävi sen kanssa pentukurssin, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa. Iida on temperamenttinen luonne, eikä aina ihmisen kanssa ihan samaa mieltä kaikesta, ja osaa tuoda sen myös esiin, joten vähän mietitytti miten se oikein sujuu... Mutta Iida yllätti minut todella positiivisesti! On se jotain siellä pentukurssilla oppinut! Ja ei se ole ollenkaan niin hankala tapaus "kahdenkesken" kun mitä olisi voinut olettaa. Iida tuntui oikein tietävän mitä siltä odotettiin ja vaikka tietysti sitä hyppelyä ja loikkimista ja pöydällä ollessa tahvoamista vielä esiintyikin niin ei lainkaan siinä määrin mitä kuvittelin. Näinköhän Iida osoittautuu jopa helpommaksi tapaukseksi kehässä kun Ronja? Toki Ronjan kanssa on töitä tehty ja kierretty ja harjoiteltu, ja ehkä aika kultaa muistot mutta mielestäni Ronja on kuitenkin äärimmäisen minun miellyttämisenhalunsa takia ollut lopulta melko helppo tapaus. Ainakin jos sitä rupeaa vertaamaan johonkin Taikan taannoisiin koulutusyrityksiin... Kyllä Taikakin minusta pitää, mutta se on... No se on suomenpystykorva, se siitä. :D
Iidalla on näillänäkymin seuraava näyttelytunti siis ensi keskiviikkona, sitä odotellaan innolla. :) On todella mukava vihdoinkin päästä tekemään jotain ihan vaan Iidan kanssa kahdestaan. Iida kun on ennemminkin sellainen koko perheen koira, ja Ronjan kanssa tulee puuhattua kahdestaan asioita ihan täällä kotonakin yksinkertaisesti siitä syystä että se on ihan aina siell missä minäkin, ihan omasta halustaan. Iidaa taas ei moinen perässä kulkeminen pahemmin kiinnosta, ja siksi Iidan kanssa kahdenkeskinen puuhailu on jäänyt lähinnä harjaus- ja muihin hoitotoimenpiteisiin minun osaltani. Niissäkin Ronja istuu vieressä katsellen Iidaa murhaavasti... :DD
Ronjaa en ole kesäksi ilmoittanut myöskään näyttelyihin, kesällä tuntuu olevan niin paljon hommaa että ei vaan ehdi. Kunkkariviikonlopullekin olisi ollut näyttelyt mutta ei sitten sinnekään kun ovat Kunkkareiden kanssa päällekkäin ja mieheni menee ilmeisesti Kunkkareihin töihin ajelemaan voittajahevosia palkintojenjaossa. (Tai jotain sellaista) En sitten kehdannut silloin lähteä näyttelyihin, ja onhan ne Kunkkaritkin kiva nähdä kun tuossa kotiradalla ovat. Yksi mikä kuitenkin suuresti harmittaa on se, että sille samalla viikonlopulle olisi todella mielenkiintoinen mitteleiden puuhapäivä Turun suunnalla, mutta eihän me päästä sinnekään! Että pitikin kaiken sattua samalle viikonlopulle, tuo puuhapäivä olisi sisältänyt tutustumista kaikenlaiseen kivaan, agilityyn ja verijälkeen muunmuassa, olisi ollut todella mielenkiintoinen! Mutta kun ei niin ei. :(
Ronjan olen ilmoittanut KV Joensuuhun elokuulle ja KV Seinäjoelle lokakuulle. Sitten vielä Helsinkiin ainakin ilmoitan joulukuulle, ja saattaa olla että vielä johonkin muualle siinä välissä, pitää katsella. Iidaa ei ole vielä ilmoiteltu mihinkään, käydään nyt rauhassa ensin tämä näyttelykurssi ja ehkä parit mätsärit jos tässä sattuu kesän aikana lähellä olemaan sellaisia, ja sitten katsellaan noita pentunäyttelyitä. Kehään kuitenkin siis suunnataan myös Iidan kanssa ennemmin tai myöhemmin, ja toivotaan yhtä hyviä tuloksia kuin Ronjalla. :)
Toistaiseksi talossa asustaa vielä kolme koiraa kun Taika ei ole kotiin vielä lähtenyt, mutta tarkoitus on mammalla pohjoiseen suunnata loppukuusta. Sinne tosin suuntamme myös me kaikki muut, tai no minä, tyttäreni, Iida ja Ronja (ja mieheni toinen auto, se romu...) meinaamme matkustaa heinäkuun alussa junalla kotikonnuilleni. Mieheni jää vielä hoitelemaan bisneksiään, ja tulee sitten vasta perässä myöhemmin. Taika kuitenkaan ei matkusta junassa koska siinä on yhdelle naiselle jo hieman liikaa vipinää kun on 3-vuotias lapsikin mukana... Omistaja hakee Taikan kotiin. Mutta kukaties talven pakkaset tuovat taas ystäväiseni takaisin meille viettelemään ansaittuja lomapäiviä metsästyskauden päätyttyä...? ;)
Kävi miten kävi, nyt nautitaan ihanasta ja jälleen vapaasta kesästä auringonpaisteessa rannalla maaten ja Lauri Tähkän ♥ sanoin tänään ei huomista murehdita! :)
