Ihana kotiloma on ohi ja ollaan takasin etelässä... No ei täälläkään sentään enää vettä sada, plussaa sekin. Loma sujui mukavasti, suurimmalta osin, mutta paluumatka olikin sitten vähän erilainen kun oli suunnitelmissa... Muutamaa sataa kilometriä ennen päämäärää löysimme nimittäin koko porukka itsemme hangesta katollaan olevasta autosta, jeejee...

Minä pääsin tyttäreni kanssa itse ulos ja paikalle sattuneet armeijapojat kiskoivat kanssani koiratkin pihalle... Kaikki selvisivät totaalisesti naarmuitta, mutta koirien häkki meni rikki ja koirat ne taisivat pikkulenkin päästä siinä onnettomuusalueella palomiesten, ambulanssiväen, paikalle auttamaan pysähtyneiden sivullisten ja kaikkien vilkkuvien valojen seassa juoksemaan... Nekin saatiin kuitenkin kiinni ja pakattiin erään ystävällisen auttamaan pysähtyneen pariskunnan autoon, missä tyttärenikin lämmitteli sillä aikaa kun minä ja muutamat muut raahasimme tavaroitani autosta pois... Suurkiitokset heille siitä, kuskasivat myös tavarani pelastuslaitokselle! Sitten ambulanssin kyydissä paloasemalle odottelemaan äitiä hakemaan minut, tytön ja koirat heille yöksi... Oli se sellainen seikkailu. Nyt ei ole sitten autoa. Ooppelia en varmasti sinänsä tule kaipaamaan, en ole koskaan tullut sen kanssa toimeen, kaikkien kemiat ei vaan pelaa yhteen... :D

Koirat eivät myöskään näköjään saaneet mitään traumoja autossa matkustamisesta, mutta luojan kiitos Nasta ei ollut mukana! Vöissähän sekin on aina automatkoilla ollut, mutta olisi sille saattanut kumminkin käydä hieman huonommin kun häkissä olleille. Nasta on nyt sitten palautettu oikealle omistajalleen, siskolleni, jonka (pakko mainita!!) vasemmassa nimettömässä komeilee tätä nykyä kultainen kihlasormus!! IHANAA!! ♥

Ihana koti, ja täytyy myöntää että kun suljin ulko-oven lähtiessäni niin taisi siinä muutama kyynelkin karata poskelle... Onneksi kukaan ei ollut näkemässä!!!! :D

Oli vaan niin ihana olla hetki taas siellä maailman rauhallisimmassa paikassa, ihanien ja tärkeiden ihmisten kanssa. Siitä kipaisee muutaman sata metriä metsän taa niin on ämmilässä, kilometri toiseen suuntaan ollaan isäni luona ja 7 kilometriä mummilaan. Lisäksi tietysti jouluna kaveritkin kerääntyy paikkakunnalle, ihana juoruta niidenkin kanssa! ;D Ja ihana siskoni, pitkästä aikaa sai taas nauraa kippurassa itsensä kipeäksi maailman parhaassa seurassa, ja jutella kaikki maailman asiat läpi! :)

Koiratkin nauttivat aivan täysillä vapaudesta. Neidit kun saivat tietysti olla vapaina pihalla ja telmiä lumessa ja syödä poronkakkaa mielin määrin! :D

Pikaisella vierailulla kävi myös ihana Taika omistajansa kanssa. Oi voi kun olisin Taikan voinut ottaa mukaan! ♥

Iida ja Ronja-neidit jouluaterialla. Kävi vaan niin nopeasti tuo joulukinkun syöminen näiltä neideiltä ettei kuvanottohetkellä ollut enää mitään kipoissa jäljellä, hehheh... :D

Nyt on taas pitänyt totutella arkeen, ei vapaita lenkkejä eikä ihanaa hiljaisuutta ja syvää, rauhallista kaamosta... No seuraavaa Lapin reissua odotellessa... :)