Sunnuntaina lähdetään neitien kanssa KV Kotkan Ruusuun ja yllätyksekseni avatessani näyttelypostia tuntui pieni jännitys vatsanpohjassa... :D Minä en ole kova jännittäjä, en yleensä suuremmin edes osaa etukäteen jännittää, en kehässä esiintymistä tai juuri muutakaan, ja kun huomasin tuossa myös näyttelykassia pakatessani taas sen saman pienen jännityksen tunteen niin olin vähän ihmeissäni!

Onhan siinä tietysti tällä kertaa muutama asia joka saattaa pientä jännitystä aiheuttaa, kuten se että molemmat neidit ovat mukana. Ja täytyy myöntää että Ronjan edellisten näyttelyiden käytös ei ollut kovin mieltäylentävää, joten kyllähän se vähän mietityttää että toivottavasti se nyt olisi oma itsensä ja esiintyisi kehässä edukseen... :)

Viime kerralla siinä toki oli se alkava juoksu joka sitten ilmeisesti neitiä häiritsi aikalailla ja sai käyttäytymään kuin olisi taantunut ihan lapsen tasolle takaisin... :D Vaikka eihän se mikään kauhean aikuismainen koskaan ole ollutkaan. Kehässä se silti osaa käyttäytyä, ja kun juoksukin on ohi niin todella toivon että muunmuassa ne hampaat näytetään taas tällä kertaa sille tuomarille ihan ilman mitään erillistä showta... :D Ja että myöskin se kehässä juokseminen ei ole sellaista pentumaista kiemurtelua niinkuin edelliskerralla... :D

Iida tuli juoksuun vähän Ronjan jälkeen, ja silläkin on siis juoksu nyt ohitse. Vaikka Iidan käytökseen juoksu ei ole ainakaan kotioloissa koskaan juurikaan vaikuttanut. Ronjallahan juoksun tulon huomaa aika helposti käytöksestä, Iidalla se on huomattavasti vaikeampaa.

Iidalla kyseessä ovat vasta toiset näyttelyt, mutta Iidan esiintyminen ei niinkään minua jännitä. Vaikka tietenkään sitä ei voi tietää milloin Iida yllättää ja toimiikin jotenkin ihan kummallisella ja odottamattomalla tavalla! :D Tähän asti se on kitenkin aina suhtautunut niin näyttelyihin kuin kursseihinkin todella lunkisti.

Ja sittenhän siinä tietysti väkisinkin kummittelee mielessä Ronjalla se kolmannen sertin mahdollisuus ja neiti kun sunnuntaina täytti sen 2 vuottakin niin... Mutta paras kun ei pohdi sitä liikaa ettei aivan lamaannu jännityksestä! :D

Tuossa pihalla kuvaillessani neitejä huomasin sellaisen erikoisen seikan että hyvän kuvan nappaaminen Ronjasta onnistuu aika helposti, se osaa poseerata, se pysyy riittävän paljon paikallaan ja kamerakin tuntuu toimivan sen kanssa paremmin. Kun sitten taas Iidasta ei millään tunnu saavan hyvää kuvaa! Jokainen kuva heilahtaa tai Iida ehtii karkuun ta liikauttaa juuri väärässä kohdassa päätään! Ja kamerakin tuntuu toimivan huonommin! Ihan kuin se ei oikein tykkäisi tuosta mustasta väristä ja kaikista kuvista tulee ihan heilahtaneita... Pöh.

Mutta, pienellä jännityksellä siis lähtee tämä konkkaronkka sunnuntaina kohti Kotkan Ruusua, katsotaan millaisia ruusuja sieltä kenties kotiin tuodaan, vai tuodaanko ollenkaan... :)