Meidän eläinlauma senkun jatkaa kasvuaan! Kissanpennuista meille jäi yksi, Tähkä, mutta Tuisku-pennun luovutusreissulla mukaan tarttui koira! Siskoni Nasta-Tyttö, Taikan ensimmäisestä pentueesta oleva 7-vuotias tyttökoira tuli asustamaan meille. Nasta viipyy todennäköisesti huhtikuuhun asti, jolloin siskoni valmistuu, ja toivoo pystyvänsä ottamaan Nastan silloin itselleen. Tähän asti Nasta on majaillut isovanhemmillamme, mutta nyt katsottiin parhaaksi että Nasta tulee meille siskon loppuopiskelujen ajaksi. Nasta on laihdutuskuurilla, ja sen ruokavalioon eivät enää kuulu lätyt, maksalaatikot, pullat tai muutkaan herkut... Ainoat namit ovat denta sticksit, joita Nasta aluksi katseli nyrpeästi ja oli selvästi sitä mieltä että jotain parempaa on ihan varmasti tulossa vielä, noihin en aio koskeakaan! Mutta muutamassa päivässä Nasta rukka tyytyi kohtaloonsa ja ymmärsi että parempaa ei tässä talossa tipu, joten parempi syödä ne mitä annetaan...
Tässä koko lauma. Nasta, Ronja ja Iida, ja pöydällä ruokailemassa Mustikka, Hilla ja Hillan takana Tähkä.
Nasta on sopeutunut muutenkin meille ihan hyvin, pieniä kärhämiä on ollut Ronjan kanssa, mustasukkaisuutta on ilmassa ja molemmat seuraavat iltaisin minua kuin hai laivaa... Nasta on äärimmäisen hellyydenkipeä, ja sen "pentunimi" eli se miksi sitä kutsuttiin pentuna on Helli, ja sen nimen se sai juurikin siitä syystä että sillä oli tapana tunkeutua syliin keinolla millä hyvänsä jo ihan pienenä pentuna. :D Samaa se jatkaa nyt, ja onpa se yrittänyt pari kertaa yölläkin tulla minun kainalooni nukkumaan, sitä en kuitenkaan ole hyväksynyt... :D Nastan käsitys itsestään tuntuu kuitenkin olevan huomattavasti paljon pienempi kuin mitä se todellisuudessa on, sillä välistä se yrittää tunkea väkisin paikkoihin joihin se ei vaan todellakaan voisi mitenkään mahtua!
Tähkäkin on kasvanut jo aivan huimasti, ja onpa se kerran ollut jo karkureissullakin melkein yhden kokonaisen päivän... Ystävämme Hilla joka on erittäin kätevä avaamaan kaikenlaiset ovat, jopa ihan ulko-oven ellei se ole lukossa, oli eräänä päivänä päättänyt lähteä ulkoilemaan lukitsemattomasta ulko-ovesta ja minä kun olin toisessa huoneessa niin enhän minä huomannut ennen kun kaikki kissat olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen... Onneksi koirat olivat kuitenkin tarhassa ulkoilemassa, että ne eivät sentään päässeet karkuun, siinä sitä olisikin ollut kerrakseen! Mustikka ja Hilla saavat pääasiassa mennä ja tulla miten lystäävät, ne on sirutettu ja leikattu, joten niitä en ole estellyt, ja kesäisin ne viihtyvät ulkona aika paljon. Talven tullen neidit kuitenkin ovat ainakin tähän mennessä lopettaneet ulkoilun lähes kokonaan, joten saa nähdä missä vaiheessa ne eivät enää ulos halua. Tähkällä ei ole lupaa ulkoilla, sillä se on vielä niin pieni ja sirunkin se saa vasta tänä perjantaina. Se lähtee käymään tutulla eläinklinikalla ja samalla reissulla se saa tunnistussirun sekä rokotuksen ja myös Ronja lähtee saamaan tehosterokotuksen. Ajatella että Ronjankin edellisestä rokotuksesta alkaa olla vuosi! Aika menee vauhdilla!
Tähkä on väritykseltään todella hauska, ja varsinkin se sen musta nenä on todella jännä keskellä muuten vaaleaa naamaa.
Ronja ja Iida ulkoilevat vielä päivittäin jonkin verran suurehkossa kesätarhassaan, mutta koska siitä puuttuu talvimukavuudet niin talvitarhojen rakennus olisi tarkoitus aloittaa ennen lumentuloa. Nasta nukkuu sohvalla tai sängyssä ja ulkoilee välistä juoksunarussaan. Miehelläni on epäsäännöllinen työ yrittäjänä, tekee töitä silloin kun niitä on, ja minä kun olen nyt ollut kotona kokoajan, niin on ollut hyvin aikaa eläimille, eikä niiden ole tarvinnut olla yksin kovin pitkiä aikoja. Voi kuitenkin olla että pian se muuttuu jos teen ensin pätkän työpaikassa jonne ei todellakaan voi ottaa koiria mukaan, ja sen jälkeen jatkan opiskellen, ja sinnekään en voi ottaa koiria mukaan. Se on tietysti uusi tilanne Ronjalle ja Iidalle, jotka eivät koskaan ole olleet päiviä yksin. Onneksi kuitenkin mieheni työt eivät ole 8-16 töitä, joten hän useimmiten lähtee töihin vasta puolenpäivän aikaan jolloin siinä ei oikeastaan jää kovin suurta aikaa koirilla olla yksin, kun minä tulen kotiin jo 16 aikoihin. Mutta saa nähdä miten menee...
