Syyskelit saapuivat nyt sitten oikein kunnolla! En tiedä kumpi oli tänäaamuna turvekarsinoita siivotessa likaisempi, minä vai Ronja, mutta likaisia ja litimärkiä oltiin molemmat! :D No se on sellaista näin syksyisin, joka paikka on paitsi märkää niin kylmää ja ihan liejuista, varsinkin hevostallien pihoissa... Mutta se hyvä puoli Ronjan valkoisessa värissä on että siitä ainakin näkee tosi helposti milloin se on likainen... En tiedä kuinka hyvä asia se nyt sitten lopulta on kuitenkaan. No tulee ehkä pestyä sitä useammin, kun lika näkyy. Hih.

Meidän tämänpäiväinen koulutustunti peruuntui aamulla, ja siirtyi nyt sitten lauantaille. Ollaan siis harjoiteltu itseksemme nyt mm. suojatietä pitkin tien ylitystä ja sitten näyttelyihin liittyen ihan sitä näyttelyseisomista. Paikallaan seisominen on kyllä Ronjalle aika hankalaa ja vaikken ole sitä ihan tarkoituksella istumaan vielä opettanutkaan, niin helposti se vaan istuu sitten ja katselee että mitähän ihmettä tuo emäntä nyt oikein pyörii noiden namiensa kanssa ja mitähän se oikein haluaa. Kouluttaja sanoi että kannattaa kokeilla sillä tavalla että nostaa Ronjan jonkin pöydän päälle niin sen ei tarvi niin kovin katsoa yläviistoon sitä namia, ja sitä nyt kokeillaan sitten seuraavaksi. Pöydällähän se kyllä seisoo siellä näyttelyarvostelussakin, että sinänsä parempi niin.

Näyttelyitä olen katsellut mutta en ole kuitenkaan vielä mihinkään ilmoittanut Ronjaa. Katsellaan ensin kuinka tuo näyttelykoulutus lähtee sujumaan. Fiksu koirahan Ronja on että kyllä se varmasti oppii senkin homman. Marraskuussa olisi pentunäyttely Tampereella ja se olisi tuossa melko lähellä, niin olen melko varma että jos nyt kaikki hyvin menee niin se olisi sitten Ronjan eka näyttely. Ronja olisi siellä 5-7kk luokassa. Muitakin olen jo mm tammikuulta katsellut, mutta ei nyt mennä asioiden edelle kuitenkaan... :D

Eilen muuten kun olin alkamassa antamaan matolääkettä ja punnitsin sitten Ronjan niin kauhistuin kyllä hieman kuinka kovasti se oli kasvanut! Edellisellä matolääkepunnituksella about kuukausi sitten neiti painoi 2,3kg ja nyt oli jo hurjat 3,8kg! Uskomatonta! Miten minä en ole huomannut ollenkaan että se on kasvanut noin paljon! Minusta se on ihan saman kokoinen kun silloin kun se meille tuli! Ei sitä silmä huomaa kun koko ajan sitä katselee, mutta täytyy punnita kyllä vähän useammin!