Siinä vaiheessa kun Ronja vihdoin löytyi, oli meidän taloon suunniteltu (lue: MINÄ olin suunnitellut...) koiraa jo reilusti yli vuoden päivät. Se alkoi siitä että minä rupesin miettimään meille sopivaa rotua. Minulla lapsuudenkodissa oli suomenpystykorvanarttu, sen porokoirapentuja ja itäsiperianlaikauros. Tämä suomenpystykorva oli minulle todella tärkeä ja läheinen koira. Sen takia minulla olisikin ollut halu ottaa toinen samanrotuinen koira, mutta ei mitään mahdollisuuksia tarjota sille sellaista elinympäristöä ja toimintaa mihin se on tarkoitettu, kun en metsästä...

Tämän takia tuli sitten eteen se, että piti alkaa etsiä meidän elintapoihimme sopivampaa rotua. Sen tiesin jo, että haluan narttukoiran aivan ehdottomasti. Aivan ensimmäiseksi laitoinkin eräälle keskustelupalstalle sitten tekstin, missä kerroin meidän perheestä ja siitä millaista koiraa haluaisimme, kun rotutuntemus itsellä ei kovin laaja ollut. Mainitsin tuossa tekstissä myös että suomenpystykorva miellyttää minua myös ulkoiselta olemukseltaan. Sinnehän ehdotuksia sateli ja niiden perusteella sitten lueskelin ehdotettujen rotujen rotukuvauksia ja katselin kuvia.

Kun sitten luin jonkun ehdottaman mittelspitzin rotukuvausta ja katselin kuvia niin vähän tuntui niinkun olisi kuulunut kova KLIK-ääni! Se nimittäin oli siinä, sen tiesin heti. Siinä oli kaikki mitä olin toivonut. Minua miellyttävä ulkonäkö, eli pystyt korvat ja kippurahäntä, sopiva koko, ja mitä mahtavimmalta kuulostava luonnekuvaus, eikä metsästysviettiä. Tutustuttuani rotukuvaukseen tarkemmin pohdin myös jossain vaiheessa että olisiko meille sopivampi koira kleinspitz vai mittelspitz, mutta päädyin sitten kuitenkin siihen että kleini on liian pieni. Käytiin kuitenkin joskus loppuvuonna -09 katsomassa myös kleinin pentua.

Katselin eri kenneleiden sivuilta ilmoituksia pennuista ja tiedustelinkin muutamaa siinä kevään ja kesän 2010 aikana, mutta mikään ei sitten johtanut siihen asti että olisimme lähteneet pentuja katsomaan. Olivat joko liian kaukana tai sitten jo menneet kaikki, tai sitten narttuja annettiin vain sijoitukseen. Elokuussa 2010 aloitin työt ja aikalailla samoihin aikoihin laittelin taas viestiä yhteen kenneliin jossa oli yksi valkoinen kenties kermaksi väriään muuttava narttupentu jäljellä peruutuksen vuoksi. Olin melko varma että se olisi jo mennyt, nuo kun tuntuivat varsinkin nartut menevän samantien kun niistä jossain ilmoitettiin. Se ei yllätyksekseni kuitenkaan ollutkaan mennyt ja sovimme tulevamme sitä katsomaan jo muistaakseni heti seuraavana päivänä.

Ronja lähtikin mukaamme kennelistä samana päivänä. Se oli 9vk ikäinen, todella touhukas pikkuolento. Ensimmäisen illan ja muutaman seuraavan päivän aikana se seurasi minua kokoajan. Nukuin ensimmäisen yön lattialla sen kanssa, toinen yö meni jo niin että se nukkui lattialla sänkymme vieressä. Päivisin en oikein uskaltanut liikkua paikaltani kun se nukkui, sillä se siirtyi samantien perässäni huoneesta toiseen. Olen töissä hevostallilla, joten Ronja pääsi kätevästi alusta alkaen kulkemaan mukanani töissä, eikä sen tarvitse olla yksin pidempiä aikoja. Tallissa sitä harmitti suuresti aluksi jos se joutui tyhjään karsinaan yksin siksi aikaa kun hevosia oli käytävillä menossa ulos/tulossa sisään, mutta siihenkin se tottui jonkin ajan päästä ja menee nykyään ihan kiltisti karsinaan odottelemaan.

Ronjan 12vk syntyäpäivänä käytiin rokotuksessa ja siitä seuraavana päivänä meillä oli ensimmäinen treeni koirankouluttajan kanssa. Kouluttaja saapui pitäämään tuntia ihan tänne meidän kotinurkille ja käytiin hänen kanssaan lenkillä. Se oli oikein hyödyllisen tuntuinen lenkki, ja Ronja oli ihan rättiväsynyt kaiken sen ajattelun ja pohtimisen jälkeen!

Blogissani kertoilen Ronjan ja muiden karvakorviemme tekemisistä ja aivoituksista. :)