On se mukava että täälläkin on oikea talvi. :)

 

Neidit tarhassaan. :)

Saan silloin tällöin edelleen kyselyitä koiranpennuista, ilmeisesti ilmoitus siis on vielä jollain sivustolla näkyvillä, kun en ole sitä poistaakaan osannut. Mutta pennuilla siis on kaikilla kodit joihin ne on luovutettu alkukesästä 2011. :) Näin pentujen emää, ihanaa Taikaa, taas tuossa joululomallani pohjoisessa ja tuli vaan mieleeni että mikäli pentujen omistajat seuraavat blogiani niin voisin tätä kautta kysellä pentujen kuulumisia. Tai eiväthän ne kai enää mitään pentuja ole! Parin kuukauden päästähän ne täyttävät jo vuoden! Hui, miten nopeasti aika kuluukaan!

Meidän kissanpentukin kasvaa kamalaa vauhtia, ja on sillä tytöllä välistä vauhtia! Joskus se saa myös Hillan innostettua mukaan leikkeihinsä! Harvemmin kuitenkaan sentään Mustikkaa. :) Kyllä eilenkin oli Tähkällä taas sellainen vauhti päällä että siinä kilisi kipot ja kupit, kun neiti kaahaili pitkin pöytiä ja tipautti täyden vesilasin lattialle... Hullua siinäkin oli se, että vesilasi ei mennyt rikki, vaikka se oli lasia, mutta se muovinen koirankuppi mikä sattui epäonnekseen jäämään lasin alle, se meni rikki! Iidan kanssa Tähkä myös tykkää leikkiä.

Iidakin täytti jo vuoden 21.1.! Se se vasta oli hullua, koska siitä ei oikeasti voi olla vuotta kun Iida syntyi! Ja ihan vastahan se oli sellainen pieni pallero kun käytiin sitä ensimmäisen kerran kennelissä katsomassa! Herranen aika sentään!

Neitien luonne-erot tulevat aina niin selkeästi esiin kun niiden kanssa jotain puuhaa. Niitä on niin mukava seurata. Eräänä iltana päätin että nyt opetellaan menemään maahan käskystä. Tämmöistähän neideille ei ole kummallekaan opetetu ennen. No, Iida hoksasi homman aika nopeasti, kuten sillä on tapana. Ronja ei sitten millään! Fiksuja ne ovat molemmat, mutta kun on kyseessä jokin asia missä pitäisi olla rauhassa ja olla touhuamatta omiaan, niin se on Ronjalle aina niin vaikea tajuta. Ronja kyllä oppii, ja kun se oppii, niin se ei unohda oppimaansa, mutta sen kanssa saa aina tehdä paljon enemmän töitä, enemmän toistoja ja harjoitusta. Iida taas huomaa nopeasti millä tavalla palkinnon saa, koska se kokeilee erilaisia asioita heti huomattuaan ettei se onnistukaan sillä aiemmin opitulla tavalla. Ronja taas yrittää pitempään pysyä siinä vanhassa, toimivaksi todetussa tavassa. Iida sitten taas ei ole niin "luotettava" oppimassaan asiassa. Koskaan ei oikein voi olla varma että onko se nyt oikeasti sisäistänyt ja oppinut sen asian, vai tekeekö se vaan ne kymmenen oppimaansa asiaa ja katsoo mikä milloinkin tehoaa... :D Iidalla myös saattaa mielenkiinto loppua jos se ei pian saa palkintoa. Se saattaa vaan poistua paikalta. Ronja taas ei luovuta ikinä, ja sellaista tilannetta ei tule että se lähtisi pois luotani kun siltä jotakin pyydän. Tämä varmasti liittyy myös jollain tavalla siihen miten erilainen suhtautuminen näillä neideillä on myös minuun. Tai no ehkä sanoisin että Iidan suhtautuminen on sellaista enemmän "normaalia", se pitää minusta ja tietää että olen sen omistaja, mutta se pitää myös muista perheenjäsenistä eikä sitä haittaa jos olen esim eri huoneessa. Ronjan suhtautuminen kun on aina ollut täysin erialista, se seuraa aina minua niin tiiviisti että toisessa huoneessa oleminen ei tule kuuloonkaan, ja muut perheemme jäsenet eivät juuri ole sille sen tärkeämpiä kuin muutkaan ihmiset.

Iidalle pitäisi pian olla varaamassa tehosterokotusaikaa, ja Ronjalle olen suunnitellut niitä terveystutkimuksia tälle keväälle. Neideillä on suuntana myös ainakin KV Vaasa sekä tietysti KV Tampere tämän kevään aikana. Ilmoitettu neitejä ei vielä ole, mutta enköhän ne piakkoin ilmoilekkin. :)

 

Tähkä on hirmuisen nätti kissa. :) Sen väritys on todella kaunis, ja tuo nenä on vallan ihastuttava! :)

Mustikka ja Tähkä.