Neidit on nauttineet tietysti taas vapaana juoksemisesta oikein sydämensä pohjasta, tosin sääskistä ne eivät niin kovasti nauti... :D

Olen minä itsekin tanssinut pää pilvissä tässä pari päivää, pieni toivonpilkahdus saada "kuu taivaalta". Saa nähdä jos vihdoinkin joku saisi pitkään toivomani ihmeen aikaan. ♥

Tässä olisi minun "Kuusi Kuuta ja Saturnuksen Renkaat", ihana Teuvo♥, entinen passini (hoitohevoseni) Kaustisen raviopistoajoilta. Sitä pääsin rapsuttelemaan pari päivää sitten Sodankylän yöraveissa ekaa kertaa sen jälkeen kun yli 5 vuotta sitten Kaustiselta lähdin ja Tepi lähti Ruotsiin. Olenhan minä sen startteja juossut katsomassa ympäri Suomea siitä lähtien kun se Ruotsista Suomeen palasi, on soiteltu omistajille ja koitettu ostaa useammin kun kerran tässä parin vuoden aikana... Aikaa on kulunut, silloin 2-vuotias riehakas oripoika on nykyään 8-vuotias kaikenlaista nähnyt ja kokenut ruuna. Ja kyllä minä sen mielelläni jo kotiin ottaisin... <3 

"Femin. narttu. Hyvät rungon mittasuhteet. Kaunis narttumainen pää. Tummat silmät. Oikea purenta. Kirsupigmentti saisi olla parempi. Hyvä kaula ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä selkä ja häntä. Vitivalkoinen turkki, ei parhaassa kunnossa. Liikkuu rodunomaisesti hyvin edestä, ahtaasti takaa. Hyvä käytös. Esiintyy hyvin."

Iida: JUN-ERI SA PN1 ROP SERT:

 "1v5kk feminiininen. Hyvät rungon mittasuhteet ja ryhti. Kaunis ilme. Hyvä purenta. Silmät saisi olla tummemmat; hyvän malliset. Hyvä kaula. Tasap. kulmaukset. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä karva. Liikkuu tasapainoisesti, rodunomaisesti. Hyvä temperamentti."

Eli siis molemmat neidit olivat rotunsa parhaat, ja molemmille serti! Ronjalle siis kolmas, ja kun ikää tuli 2v viikko sitten niin sehän tarkoittaa että valiohakemuksen laitoin Omakoira-palvelussa eilen illalla menemään! :) Loistava päivä! Alkuun satoi vettä ihan kaatamalla mutta kuin ihmeen kaupalla se loppui ennen Iidan kehää, ja Ronjan kehään mennessä ei kenttäkään ollut enää mikään rapalammikkojen täyttämä suo! Neidit siis säilyivät kuivina ja molemmat käyttäytyivät kehässä aivan loistavasti, eikä Ronjassakaan ollut jälkeäkään siitä edellisten näyttelyiden ärtyisyydestä ja temppuilusta! Pieni yllätys oli että molemmat olivatkin yhtäkkiä nyt sitten ryhmäkehässä, eli siinä sitten tuli vähän sumplittavaa kun enhän minä yksin saa kahta koiraa esitettyä yhtäaikaa! Ronjaa ei kukaan muu saisi millään esitettyä, se on liikaa minun perääni, ja kyllä se Iidakin oli ihmeissään että mitäs nyt, mutta meni kuitenkin kohtalaisen hyvin sitten lopulta. Ryhmäkehästä ei sitten tosin kuvia ole, koska kuvaaja joutui yllätyksekseen hyppäämään kehään itsekin! :D Kyllä siinä pari kertaa sateessa istuskellessa kävi mielessä että pitäisikö vaan pakata tavarat ja häipyä, mutta onneksi jäätiin! :)

Tässä harjoitellaan Iidan kanssa ennen kehää.

Iidan kanssa kehässä.

Ja siinä sitten ruusukkeiden kanssa Iidan arvostelua tutkimassa koira kainalossa! :D

Sitten Ronjan vuoro!

Pöydällä.

ROP-kehässä.

Siinä sitten neitien ja kaikkien ruusukkeiden kanssa parkkipaikalla! :D

Tässä siis neitien tämänkertainen saalis! Hieno homma!

Mukavahan se on kehässä esittää näin hienoja koiria, SUURKIITOKSET siitä kasvattajalle!! Tämä näyttelyissäkäynti on ollut meille mukava harrastus ja en ole ottanut tätä niin tosissani, mukava on pärjätä, mutta aina ei voi eikä pidä voittaa. Iida ja Ronja ovat minulle pääasiassa jotakin ihan muuta kuin näyttelyesineitä joilla kerätä pokaaleita ja ruusukkeita, ne ovat ystäviä ja seuralaisia jotka ovat minulle kovin tärkeitä. Olen nähnyt vaivaa ja opettanut neidit käyttäytymään kehässä ja olen kovin ylpeä siitä miten hienosti ne nykyään kehässä toimivat. Siitä suurkiitos myös loistavalle kouluttajalle jonka kanssa Ronjan koulutusta aikanaan aloiteltiin, ja jolta samalla sain myös eväät opettaa sama Iidalle. Silloin ihan alkuun meidän varovaisena tavoitteena, tai ehkä kuitenkin ennemminkin haaveena oli Ronjalle FI MVA eli Suomen Muotovalio-titteli hommata, ja nythän se sitten näyttäisi olevan saavutettu. Iidan kanssa ehkä pyritään samaan, mutta Ronjan kanssa katsellaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koska kuten sanottua, tämä on meille vain harrastus ja mukavaa ajanvietettä, kenties hieman positiivista jännitystä elämään ja koirien kanssa puuhailua ja näin ollen kun tämä Ronjan tavoite nyt on saavutettu niin täytyy miettiä että kuinka ja missä sitä enää kehään vien. Tämä ihan siitä syystä että rehellisesti sanottuna valkoisten kehässä ei ole ollut pelkästään mukavaa voittaa tuota rotunsa paras-arvoa Ronjalle. Tämä, ja mielestäni mikä tahansa harrastus on mukava niin kauan kun saan siitä enemmän positiivisia tunteita kuin pahaa mieltä. Siinä vaiheessa kun ROP-kehässä ollessa mietin että lopulta se VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) voisi olla parempi juttu meille kuin valinta rotunsa parhaaksi, sen kannalta että kumpi lopulta jäisi itselle ja koirallekin mieleen positiivisempana kokemuksena niin jotakin on mielestäni jossakin vähän pielessä. Olin suunnitellut että tänä vuonna Helsinkiin joulukuussa olisin lähtenyt molempien kanssa, mutta tätä pohdin vielä uudelleen. Mustaa Iidaa kuitenkin tullaan kehissä näkemään, ainakin niin kauan kun niin Iida kuin minäkin saamme siitä enemmän positiivisia tunteita ja kokemuksia kuin pahaa mieltä. Ronja on rakas ja arvokas ja minulle maailman kaunein valkoinen mittelspitz vaikka sitä ei kukaan tuomari enää tämän jälkeen missään kehissä näkisikään. ♥

Kissoista vielä vähän, Tähkälle on suunniteltu leikkausta lähiaikoina, koska se on mennyt ihan hurjaksi. Päästyään kerran karkuun ulos, se vietti siellä pari päivää, ja sen jälkeen se on käynyt aina tilaisuuden saadessaan pissalla TYTTÄRENI SÄNGYSSÄ! Ja siitä en pidä...! Toivon että kun se leikataan ja se pääsee Hillan ja Mustikan tavoin käymään ulkona, niin se lopettaa moisen hölmöilyn...

Joten saa nähdä.

Saimme myös tuossa lauantaipäivänä erittäin mieluisan yllätysvieraan, kun hoitamastani Taikan pentueesta musta tyttö nimeltä Ilona piipahti kylässä omistajiensa kanssa! Ilonasta on tullut erittäin kaunis nuori koira, suorastaan upea! Oli todella mukava nähdä Ilonaa, ja nähdä kuinka siinä elää palanen rakasta Taikaani, jonka toivon vielä tulevan jossakin vaiheessa viettämään eläkepäiviään minun luokseni. ♥

Tässä siis Taikan tytär Ilona. :)

Hurjan nätti tyttö! ♥

Tänään on neidit pesty ja kuurattu ja huomenna sitten aamulla ylös ennen viittä ja kohti Kotkaa!

Sunnuntaina lähdetään neitien kanssa KV Kotkan Ruusuun ja yllätyksekseni avatessani näyttelypostia tuntui pieni jännitys vatsanpohjassa... :D Minä en ole kova jännittäjä, en yleensä suuremmin edes osaa etukäteen jännittää, en kehässä esiintymistä tai juuri muutakaan, ja kun huomasin tuossa myös näyttelykassia pakatessani taas sen saman pienen jännityksen tunteen niin olin vähän ihmeissäni!

Onhan siinä tietysti tällä kertaa muutama asia joka saattaa pientä jännitystä aiheuttaa, kuten se että molemmat neidit ovat mukana. Ja täytyy myöntää että Ronjan edellisten näyttelyiden käytös ei ollut kovin mieltäylentävää, joten kyllähän se vähän mietityttää että toivottavasti se nyt olisi oma itsensä ja esiintyisi kehässä edukseen... :)

Viime kerralla siinä toki oli se alkava juoksu joka sitten ilmeisesti neitiä häiritsi aikalailla ja sai käyttäytymään kuin olisi taantunut ihan lapsen tasolle takaisin... :D Vaikka eihän se mikään kauhean aikuismainen koskaan ole ollutkaan. Kehässä se silti osaa käyttäytyä, ja kun juoksukin on ohi niin todella toivon että muunmuassa ne hampaat näytetään taas tällä kertaa sille tuomarille ihan ilman mitään erillistä showta... :D Ja että myöskin se kehässä juokseminen ei ole sellaista pentumaista kiemurtelua niinkuin edelliskerralla... :D

Iida tuli juoksuun vähän Ronjan jälkeen, ja silläkin on siis juoksu nyt ohitse. Vaikka Iidan käytökseen juoksu ei ole ainakaan kotioloissa koskaan juurikaan vaikuttanut. Ronjallahan juoksun tulon huomaa aika helposti käytöksestä, Iidalla se on huomattavasti vaikeampaa.

Iidalla kyseessä ovat vasta toiset näyttelyt, mutta Iidan esiintyminen ei niinkään minua jännitä. Vaikka tietenkään sitä ei voi tietää milloin Iida yllättää ja toimiikin jotenkin ihan kummallisella ja odottamattomalla tavalla! :D Tähän asti se on kitenkin aina suhtautunut niin näyttelyihin kuin kursseihinkin todella lunkisti.

Ja sittenhän siinä tietysti väkisinkin kummittelee mielessä Ronjalla se kolmannen sertin mahdollisuus ja neiti kun sunnuntaina täytti sen 2 vuottakin niin... Mutta paras kun ei pohdi sitä liikaa ettei aivan lamaannu jännityksestä! :D

Tuossa pihalla kuvaillessani neitejä huomasin sellaisen erikoisen seikan että hyvän kuvan nappaaminen Ronjasta onnistuu aika helposti, se osaa poseerata, se pysyy riittävän paljon paikallaan ja kamerakin tuntuu toimivan sen kanssa paremmin. Kun sitten taas Iidasta ei millään tunnu saavan hyvää kuvaa! Jokainen kuva heilahtaa tai Iida ehtii karkuun ta liikauttaa juuri väärässä kohdassa päätään! Ja kamerakin tuntuu toimivan huonommin! Ihan kuin se ei oikein tykkäisi tuosta mustasta väristä ja kaikista kuvista tulee ihan heilahtaneita... Pöh.

Mutta, pienellä jännityksellä siis lähtee tämä konkkaronkka sunnuntaina kohti Kotkan Ruusua, katsotaan millaisia ruusuja sieltä kenties kotiin tuodaan, vai tuodaanko ollenkaan... :)

Ilmoitin neidit Kotkan Ruusu KV-näyttelyihin jotka ovat 17.6. sunnuntaina. Molemmat lähtevät siis sinne. Iidankin turkki on jo ihan ok ja Ronja ei ainakaan vielä näytä mitään merkkejä siitä että se meinaisi tiputtaa omaansa...

Iida on keksinyt keinon karata uudesta tarhasta. Se kaivautuu jotenkin jännästi portaiden alta ja livistää sitä kautta luultavimmin naapurin pihalle... Se on tehnyt sen jo kaksi kertaa, mutta ilmeisesti Ronja ei kuitenkaan joko ymmärrä mitä kautta Iida karkaa tai sitten se ei vaan yksinkertaisesti mahdu siitä samasta raosta, onhan se hieman iidaa suurempi. Koitin laittaa kiviä jotka reunustavat terassia niin vähän tiiviimmin mutta saa nähdä toimiiko se... Jos ei siin sitten on vaan viritettävä verkkoa sinnekin!

Neidit käyttäytyivätkin ihan nätistä tutkimuksissa, jos ei lasketa sitä haukkukonserttia jonka ne muutaman kerran järjestivät odotusaulassa... Mutta se nyt oli pientä verrattuna siihen huutokonserttiin minkä tyttäreni järjesti samaisessa paikassa... Mutta ei siitä sen enempää. :D

Ja se onkin nyt paljon helpompi kun koiria ei tarvitse kantaa tarhaan ja hakea pois, riittää kun oven avaa. Lisäksi se on paljon isompi, ja koirat myös pääsevät terassille. Kaikenkaikkiaan loistava.

Ronjallahan sitten tosiaan oli se juoksua alkamassa, eli se selitti sen ihmeellisen käytöksen Vaasan näyttelyissä. Neiti on tiputellut nyt jonkin aikaa, ja itseasiassa niin taitaa olla toinenkin neiti. Iidan turkki alkaa olla paremmassa kunnossa, ei täydellinen, mutta sen näköinen että senkin voisi kenties näyttelyihin pian ilmoittaa. Ronja tosin pitää nyt pientä näyttelytaukoa, vaikka ihan kohtahan se jo sen 2 täyttääkin. Sitä ennen kuitenkin on neitien silmä- ja polvitarkastus, se on varattu ensi maanantaille, 7.5. molemmat neidit suuntaavat siis Veterille tarkastuksiin. Ja Iida saa rokotuksen. Rahaa palaa lähes 300 euroa, mutta pitäähän neidit tarkastaa.

Neidit ovat olleet ihan innoissaan uudesta tarhastaan ja juosseet ja riehuneet siellä aivan kauheasti, hyvä juttu. :)

Neiti Valkoistahan ei sitten tällä kertaa tämä kehässä kekkalointi miellyttänyt ollenkaan... Lieneekö johtunut sitten juoksun lähestymisestä vai mistä, en tiedä, mutta hampaitaan neiti ei halunnut pöydällä näyttää eikä oikeastaan myöskään kulkea kovin suoraan siihen suuntaan mihin minä ajattelin mennä... :D Arvosteluna oli erittäin hyvä eli EH.

"Vuoden ikäinen. Vielä hyvin pentumaisen vaikutelman antava nuori narttu. Hyvä sukupuolileima. Oikealinjainen hieman kevyt pää. Hyvät korvat. Tummat silmät. Ikäisekseen tilava runko. Hyvä takaosa. Suorat olkavarret. Toivoisin raajakorkeutta enemmän. Hyvä häntä. Hieman pehmeä runsas turkki. Liikkeet ok. Miellyttävä käytös."

 Pentuhan se on, ainahan se on ollut ja varmasti aina tulee olemaankin enemmän pentu mitä ystävänsä neiti Musta. :D

Tällä kertaa ei siis ihan mennyt suunnitelman mukaan, mutta eihän se aina voi niin mennäkään. Kaikillahan meillä on huonompiakin päiviä. :D Vaikuttaa myös siltä että Ronjakin on pikkuhiljaa päättänyt alkaa luopumaan turkistaan, kun alkaa näkyä valkoistakin karvaa ympäriinsä. Ja luultavasti se tosiaan myös aloittaa juoksun, merkit viittaavat vähän siihen. 

Mutta näin se siis sujuu:

Homma alkaa tietysti turkin kastelusta ja huuhtomisesta, mikä ei muuten ole mikään pikkujuttu sekään, turkki ei nimittäin millään tahdo kastua pohjia myöden. Sen jälkeen tulee shampoopesu. Minä olen käyttänyt Ronjalla Bio-Groomin Super White coat brightener-shampoota, ja olen ollut siihen tyytyväinen. Se tuoksuu hyvältä ja on myös todella riittoisa, koska Ronja täyttää pian 2 vuotta ja se on pesty aika monia kertoja ja edelleen tuosta samasta pullosta riittää vielä varmaan muutamaan pesuun. Enkä todellakaan ole säästellyt sitä mitenkään! Pesen turkin yleensä kaksi kertaa, ensin kauttaaltaan ja sitten toisen kerran laitan sellaisiin paikkoihin vähäksi aikaa vaikuttamaan missä lika on pinttyneintä. Jalat, tassut, korvien ja etuosan alue yleensä.

Sitten on vuorossa huuhtominen. Korviin menee helposti vettä, mutta onneksi Ronja on aina pesulla paikallaan kun tatti eikä juuri liiku niin ne korvatkin on aika helppo huuhtoa ilman että sillä on korvat täynnä vettä. Aika surkean näköinenhän se on tuollainen isoturkkinen koira likomärkänä... :D Ei uskoisi että se on oikeasti noin pieni sen turkin alla!

Sitten pyyhe koiran ympärille ja hieman korvakarvojen siistintää...

...ja ylimääräiset tassuhaivenet, niitä ei tarvita...

Onneksi Ronja on tosi kiltti tyttö ja vaan katselee eikä ollenkaan laita vastaan näissä kaunistautumistoimenpiteissä. Ne onkin paras tehdä kun se on märkä, koska silloin ja vain silloin se on paikallaan kuin patsas...

Sitten alkaa se inhottava kuivausvaihe. Fööni. Siitä Ronja ei varsinaisesti kauheasti pidä, ja harva kai pitää, en taitaisi itsekään tykätä. Kuumahan siinä tulee. Nostan Ronjan kuitenkin tuollaiselle pöydälle föönauksen ajaksi ja ei se siitä edes yritä karkuun, vaikka mahdollisimman lähelle seinää yleensä yrittääkin painautua. Tuossa turkissa on kuitenkin aikamoinen föönaaminen ja tämä föönaus taitaakin olla koko hommassa se kaikista aikaavievin vaihe. Kun se turkin on kerran saanut kastumaan niin sehän ei sitten tahdo kuivua ei millään...

Tärkeä se on kuitenkin kuivaksi saada ettei sinne pohjavillaan jää muhimaan kosteutta joka ei sitten tekisi iholle kovin hyvää.

Ja tuollaiselta se sitten näyttää valmiina!

Nätti tyttö! :) Huomenna aamusta sitten pakkaudutaan autoon aikaisin aamulla suuntana Vaasan koiranäyttelyt. Tietysti toivotaan että tulokset ovat neidillä yhtä hienoja kuin ennenkin ja muutenkin mukava päivä. Jotenkin tuntuu että edellisistä näyttelyistä on kauhean pitkä aika, pitäisi useammin ilmoitella. Nyt en ilmoittanut kumpaakaan edes Tampereelle koska Iida on aikalailla karvaton (no ei nyt niiiin paha kuin Ronja syksyllä) ja Ronja esiintyy kehässä huomisen jälkeen näillä näkymin seuraavan kerran vasta kun se on täyttäny 2v, eli 10.6, jälkeen. Katsotaan sitten kesän työvuorojen yms mukaan että minne ollaan menossa ja koska Iidan turkki kasvaa takaisin... :D

Neidit ovat myös menossa ensi kuun alussa yhdessä silmä- ja polvitarkastuksiin Veterille, että saadaan nekin sitten hoidettua yhdellä kertaa. Iida saa samalla rokotuksen.

(Edessä Mustikka ja takana Tähkä.) Hilla ja Mustikka ovat alkaneet pikkuhiljaa ulkoilla, kun lumi alkaa olla suurimmaksi osaksi sulanut pois ja ilmatkin lämmenneet. Onpa jompikumpi tainnut olla jo yönkin ulkona. Siitä en kyllä erityisemmin pidä mutta ne eivät aina tahdo totella tuota sisääntulopyyntöä nuo kissat... :D

Tähkä ei ulkoile. Sitä ei ole leikattu eikä meillä ole toiveissa kissanpentuja joten Tähkä pysyy sisätiloissa. Sillä oli ensimmäinen juoksukin tuossa jokin aika sitten, mutta se meni ohi aika pienellä vinkumisella ja ulko-ovea vasten hyppimisellä. :D Pääsipä se kerran pihallekin livahtamaan mutta jähmettyi kyllä paikalleen metrin päässä ulko-ovesta! :D Kaipa maailma oli vielä hieman liian suuri sille sen omastakin mielestä. :D

(Tähkä ja Hilla) On kiva huomata että Hilla ja Mustikka ovat ottaneet Tähkän kaveriksi melkein yhtä hyvin kuin toisensakin, kun ensin pelkäsin että ne eivä huolisi sitä kaveriksi sen kummemmin ja mietin että olisiko sittenkin pitänyt pitää toinenkin kissanpentu siitä pentueesta mistä Tähkä oli että sillekin olisi ollut kaveri. Mutta Hilla ja Mustikka tykkäävät siitä eikä sitä ole jätetty yksin. :)

Huomenna siis KV Vaasa ja tuloksia ja kuvia sieltä sitten varmaan luvassa tännekin jossain vaiheessa. :) Tälle illalle on vielä jäljellä sen miettiminen mihin omistaja itse pukeutuu kehään menoa varten... ;D (Ei sekään muuten ihan parin minuutin homma!)