Ronja: AVO-ERI SA PN1 ROP SERT CACIB:
"Femin. narttu. Hyvät rungon mittasuhteet. Kaunis narttumainen pää. Tummat silmät. Oikea purenta. Kirsupigmentti saisi olla parempi. Hyvä kaula ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä selkä ja häntä. Vitivalkoinen turkki, ei parhaassa kunnossa. Liikkuu rodunomaisesti hyvin edestä, ahtaasti takaa. Hyvä käytös. Esiintyy hyvin."
Iida: JUN-ERI SA PN1 ROP SERT:
"1v5kk feminiininen. Hyvät rungon mittasuhteet ja ryhti. Kaunis ilme. Hyvä purenta. Silmät saisi olla tummemmat; hyvän malliset. Hyvä kaula. Tasap. kulmaukset. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä karva. Liikkuu tasapainoisesti, rodunomaisesti. Hyvä temperamentti."
Eli siis molemmat neidit olivat rotunsa parhaat, ja molemmille serti! Ronjalle siis kolmas, ja kun ikää tuli 2v viikko sitten niin sehän tarkoittaa että valiohakemuksen laitoin Omakoira-palvelussa eilen illalla menemään! :) Loistava päivä! Alkuun satoi vettä ihan kaatamalla mutta kuin ihmeen kaupalla se loppui ennen Iidan kehää, ja Ronjan kehään mennessä ei kenttäkään ollut enää mikään rapalammikkojen täyttämä suo! Neidit siis säilyivät kuivina ja molemmat käyttäytyivät kehässä aivan loistavasti, eikä Ronjassakaan ollut jälkeäkään siitä edellisten näyttelyiden ärtyisyydestä ja temppuilusta! Pieni yllätys oli että molemmat olivatkin yhtäkkiä nyt sitten ryhmäkehässä, eli siinä sitten tuli vähän sumplittavaa kun enhän minä yksin saa kahta koiraa esitettyä yhtäaikaa! Ronjaa ei kukaan muu saisi millään esitettyä, se on liikaa minun perääni, ja kyllä se Iidakin oli ihmeissään että mitäs nyt, mutta meni kuitenkin kohtalaisen hyvin sitten lopulta. Ryhmäkehästä ei sitten tosin kuvia ole, koska kuvaaja joutui yllätyksekseen hyppäämään kehään itsekin! :D Kyllä siinä pari kertaa sateessa istuskellessa kävi mielessä että pitäisikö vaan pakata tavarat ja häipyä, mutta onneksi jäätiin! :)
Tässä harjoitellaan Iidan kanssa ennen kehää.
Iidan kanssa kehässä.
Ja siinä sitten ruusukkeiden kanssa Iidan arvostelua tutkimassa koira kainalossa! :D
Sitten Ronjan vuoro!
Pöydällä.
ROP-kehässä.
Siinä sitten neitien ja kaikkien ruusukkeiden kanssa parkkipaikalla! :D
Tässä siis neitien tämänkertainen saalis! Hieno homma!
Mukavahan se on kehässä esittää näin hienoja koiria, SUURKIITOKSET siitä kasvattajalle!! Tämä näyttelyissäkäynti on ollut meille mukava harrastus ja en ole ottanut tätä niin tosissani, mukava on pärjätä, mutta aina ei voi eikä pidä voittaa. Iida ja Ronja ovat minulle pääasiassa jotakin ihan muuta kuin näyttelyesineitä joilla kerätä pokaaleita ja ruusukkeita, ne ovat ystäviä ja seuralaisia jotka ovat minulle kovin tärkeitä. Olen nähnyt vaivaa ja opettanut neidit käyttäytymään kehässä ja olen kovin ylpeä siitä miten hienosti ne nykyään kehässä toimivat. Siitä suurkiitos myös loistavalle kouluttajalle jonka kanssa Ronjan koulutusta aikanaan aloiteltiin, ja jolta samalla sain myös eväät opettaa sama Iidalle. Silloin ihan alkuun meidän varovaisena tavoitteena, tai ehkä kuitenkin ennemminkin haaveena oli Ronjalle FI MVA eli Suomen Muotovalio-titteli hommata, ja nythän se sitten näyttäisi olevan saavutettu. Iidan kanssa ehkä pyritään samaan, mutta Ronjan kanssa katsellaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koska kuten sanottua, tämä on meille vain harrastus ja mukavaa ajanvietettä, kenties hieman positiivista jännitystä elämään ja koirien kanssa puuhailua ja näin ollen kun tämä Ronjan tavoite nyt on saavutettu niin täytyy miettiä että kuinka ja missä sitä enää kehään vien. Tämä ihan siitä syystä että rehellisesti sanottuna valkoisten kehässä ei ole ollut pelkästään mukavaa voittaa tuota rotunsa paras-arvoa Ronjalle. Tämä, ja mielestäni mikä tahansa harrastus on mukava niin kauan kun saan siitä enemmän positiivisia tunteita kuin pahaa mieltä. Siinä vaiheessa kun ROP-kehässä ollessa mietin että lopulta se VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) voisi olla parempi juttu meille kuin valinta rotunsa parhaaksi, sen kannalta että kumpi lopulta jäisi itselle ja koirallekin mieleen positiivisempana kokemuksena niin jotakin on mielestäni jossakin vähän pielessä. Olin suunnitellut että tänä vuonna Helsinkiin joulukuussa olisin lähtenyt molempien kanssa, mutta tätä pohdin vielä uudelleen. Mustaa Iidaa kuitenkin tullaan kehissä näkemään, ainakin niin kauan kun niin Iida kuin minäkin saamme siitä enemmän positiivisia tunteita ja kokemuksia kuin pahaa mieltä. Ronja on rakas ja arvokas ja minulle maailman kaunein valkoinen mittelspitz vaikka sitä ei kukaan tuomari enää tämän jälkeen missään kehissä näkisikään. ♥
Kissoista vielä vähän, Tähkälle on suunniteltu leikkausta lähiaikoina, koska se on mennyt ihan hurjaksi. Päästyään kerran karkuun ulos, se vietti siellä pari päivää, ja sen jälkeen se on käynyt aina tilaisuuden saadessaan pissalla TYTTÄRENI SÄNGYSSÄ! Ja siitä en pidä...! Toivon että kun se leikataan ja se pääsee Hillan ja Mustikan tavoin käymään ulkona, niin se lopettaa moisen hölmöilyn...
Joten saa nähdä.
Saimme myös tuossa lauantaipäivänä erittäin mieluisan yllätysvieraan, kun hoitamastani Taikan pentueesta musta tyttö nimeltä Ilona piipahti kylässä omistajiensa kanssa! Ilonasta on tullut erittäin kaunis nuori koira, suorastaan upea! Oli todella mukava nähdä Ilonaa, ja nähdä kuinka siinä elää palanen rakasta Taikaani, jonka toivon vielä tulevan jossakin vaiheessa viettämään eläkepäiviään minun luokseni. ♥
Tässä siis Taikan tytär Ilona. :)
Hurjan nätti tyttö! ♥
